Lempipaikkani Vihdissä

Palakoski
Monelle melko tuntematonta eteläisintä Vihtiä. Komea koski ja hieno teollinen historia. Komeita maastoja ja osin koskematonta metsää ympärillä. Kosken partaalla Siuntion puolella vanha Henriksforsin torpan pihapiiri, josta on kuitenkin muistettava, että se on yksityisaluetta eli pihaan ei ole korrektia mennä.
-Jussi Roms-

Koniavuori
Haasteellinen vuorelle nousu, matkalla metsien läpi, vanhoja karjapolkuja seuraten vastaan voi tulla jopa mäyrä, mustikoita popsien, meitä marjastajia laisinkaan huomaamatta. Vuorelle pääsyn palkitsevat upeat maisemat, Moksijärvi alhaalla ja laajat näkymät ympäristöön. Moksijärven puolta ylös noustessa jylhässä rinteessä hiidenkirnun puolikas. Luonnon rauha.
-Sirpa Niemi-

Kotikallioni
Siellä on rauha, avaruus ja kaunis peltonäkymä.
-Markku Tolvanen-

Vanjoen laakso
Skotin tilan alapuolinen miljöö. Se on erittäin rauhoittava ja täyteläinen maisema. On huikaisevan kaunis sekä talvella että kesällä. Maisemassa voi nähdä vihtiläistä historiaa esihistoriasta tähän päivään.
-Pirkko Aurell-

Näkymät
Kirkonmäeltä Hiidenvedelle.
Hiidenvedeltä Tarttilansalmesta kohti Kirkonkylää, ylinnä kirkontorni.
Hiidenvedeltä Hopeaniemeen ja Oravalan taloryhmään päin.
Jokikunnan hyppyrimäeltä ja seuratalon pihamaalta kohti Vanjokilaaksoa, siis yli golf-kentän tai sitten näkymän Jokikunnan koulun ja Vanjärven suuntaan (pohjoiseen).
Nummelan lentokentän kiitoradan päästä Hiidenvedelle.
Päivölän terassilta Hiidenvedelle, miltei sama näkymä kuin Kokkokalliolta.
Omakohtaisesti pidän myös Otalammen aseman miljööstä. Asemapuiston kaikki rakennukset ovat suojelukohteita. Kaikki rakennukset ovat yli satavuotiaita.
-Pentti Kurunmäki-

Vanjärven/Jokikunnan lintutorni
Suosikkipaikkani lintujen kevätmuuton aikaan.
-Susanne Vuorinen-

Kauhumäki
Eteläisessä Vihdissä Vanhan Turuntien ja moottorien välissä oleva vähemmän tunnettu hieno nähtävyys. Nimestään huolimatta se ei ole mikään kauhunpaikka. Nimen antoi mäen juurella oleva pohjaton Kauhussuo, jonne vielä 1900-luvun puolellakin hukkui metsissä laiduntavia kotieläimiä. Kauhumäen huipulta, 117,1 metrin korkeudelta, avautuvat upeat näkymät. Kalliolaen kasvillisuus käkkärämäntyineen tuo mieleen pohjoisen vaaramaisemat. Lähellä pilkistää  puiden lomasta muutamia taloja ja peltoja, muuten näkyy pääosin metsää. Kilometrien päässä Nummelanharjun rinteellä erottuu joitakin taloja ja mastoja, kauempana metsän keskeltä nousee Lohjan vesitorni.
-Timo Roms-

Jokikunnan kylämaisema
Neljäkymmentä vuotta olen katsellut Jokikunnan kylämaisemaa ja yhä haltioidun näkymästä. Kun tulee kirkonkylän suunnasta tai Ikkalasta päin, avautuu eteen koko Vanjokilaakso kauniina ja avarana. Maisema elää vuodenaikojen mukaan. Värit vaihtuvat pelloilla: vihreä oras, hehkuvan keltaisena kukkiva rypsi, kypsän kultaisena aaltoileva vilja, leikatun sadon okra sänki, mustanmuheva kynnös, hohtavan valkoinen hanki. Olen hiihtolenkillä pysähtynyt koulun vieressä olevan pellon laelle ja lumettomina aikoina koulun kentän kulmalle hyräillen. "Nouse tuonne kunnahille, katso maatas kaunista." Kyläaukean rajaa "Patterinmäki", jossa piilottelevat ensimmäisen maailmansodan aikaan rakennetut linnoituslaitteet. Silmä tavoittaa kyläaukean keskellä virtaavan Vanjoen ja korva erottaa satakielen soinnut. "Silmäele laakson pohjaa, nurmen kukkaloistetta", laulu jatkuu. Koulun mäeltä näkyy lintujen Vanjärvi ja jo keskiajalla asutetut kylätontit kumpareillaan. Kyläläisten talkoilla rakentama Seurojentalo ja hyppyrimäki pikottaa omalla mäellään, jolta näkyy Jokikunnan kylämaisema uudelta suunnalta viheriöivän golfkentän yli. Herkistyn jatkamaan: "Siispä huuda alas laaksoon: kaunis olet synnyinmaa!"
-Leila Kuittinen-

Julkaistu Pertun Postissa toukokuussa 2010.